EN OTA KANTAA TÄSSÄ AMERIKKAAN TAI NATOON TAI VENÄJÄÄN SELVIYTYJÄ KUSHNERIN PERHE, VAIKUTTAVAA ELÄMÄNTARINAA KAIKKEA HYVÄÄ HEILLE
NIIN ELÄMÄ OPETTAA SIUNAA NIIN SINUAKIN SIUNATAAN..
SUOMALAISILLE KUKA ON KUSHNER ? TRUMPILLA ON TYTÄR JA HÄNELLÄ ON MIES KUSHNER NIMELTÄÄN..VOISIN KIRJOITTAA MITÄ OMISTAA, MUTTA VARMASTI OLIVAT KÖYHIÄ VUONNA 1949...
ISÄ
Rae Kushner's father, Zeidl Kushner, who fought with the Bielski detachment.
ISÄN-ISÄ RAE KUSNER..
KIRJOITAN SEN MIKÄ ON TOTTA , PINTAPUOLISESTI VAIN
JARED KUSHNERIA,JOHON SUHTAUDUIN PINTAPUOLISEN VIILEÄSTI OLEN KATSONUT MIES ON KÄYTTÄYTYMISELTÄÄN ESIMERKILLINEN..JA RAAMATUN TUTKIMISEN KANNALTA HÄNTÄ KATSELEN...EN SANO MIKSI....MIETIN JA AJATTELEN MITEN, MIKSI ?
TUON SEN SIJAAN ESILLE SEN MIKÄ ON IHMEELLINEN SELVIYTYMISTARINA ON HÄNELLÄ ELLEI ESI-ISÄT OLISI SELVIYTYNEET ? .. .ESI-ISÄT KAIVOIVAT TUNNELIN JA PAKENIVAT GHETOSTA ...HÄNEN ESI-ISÄT OVAT LEGENDOJA VALKOVENÄJÄLLÄ...
Former Bielski partisan Lisa Reibel journeys back to her home in Belarus for the first time after nearly 65 years. Experience how her story of escape, struggle and success affects three generations of her family.
65 VUODEN JÄLKEEN PALATAAN VALKOVENÄJÄLLE...
TUNNELIN KAIVAMISEN JÄLKEEN GHETOSTA KARATTIIN SIIS VALKOVENÄJÄN /PUOLAN RAJAMAILLA METSIIN..JA KOSKA METSISSÄ OLI PARTISAANIT LIITTYIVÄT KUSHNERIN ESI-ISÄT KEITÄ JÄI JÄLJELLE MYÖS NAINEN HE LIITTYIVÄT LEGENDAARISIIN BIELSKIN PARTISAANEIHIN..KUN KATSOIN VELJEKSIÄ MINUA PUHUTTELIN VANHEMPI PARTISAANI VELI PITI RAAMATUN KERTOMUKSISTA VOI MITEN HIENO JUTTU! VELJIÄ OLI ENEMMÄN MUTTA HEITÄ TAPETTIIN ! BIELKIN POIKIEN VANHEMMAT MYÖS..KUSHNERIT SELVISIVÄT SIELTÄ SITTEN...
KUSHNERISTA EI ITSESSÄÄN EN TIEDÄ JOS ON ELOKUVAA ? MUTTA NÄMÄ ESI-ISÄNSÄ OVAT OLLEET TÄSSÄ BIELSKI BROTHERIN PARTISAANEISSA SIIS...TUOSTA TUNNELINKAIVAMISESTA TULISI HYVÄ ELOKUVA KYLLÄ MYÖS...JA
Aloin spontaanisti laulaa kotona, uusin sanoin exoduslaulua olin lievässä flunssakuumeessa ja vaimo pyysi kesärenkaat vaihtamaan,vaihdoin.. tuli ilo
tuli sanat ja aloin laulaa ...sain uuden maan ja täältä milloinkaan,en tahdo mennä pois.Yö täällä hellä on loiste auringon muuta pyytää en kohtalolta voi..
Sain uusimaan ja lapset riemuissaan saa juosta metsäteitä sen. Pois häipyy katkeruus on tullut aika uus josta mitään tiennyt en...
Sain uusimaan ja täältä milloinkaan en tahdo enää mennä pois...
EDIF PIAF
Sota päättyi, ja laulajaa syytettiin natsien tukemisesta, ja hänen esityksensä katsottiin saksalaisille kuuliaiseksi. Mutta pian Piaf oli oikeutettu: kymmeniä heitä, jotka hän pelasti, näytti tuomioistuimessa ja puolustivat häntä. Nykyään ranskalaiset ovat ylpeitä kuuluisimmasta laulajastaan ja rohkeasta patriotista Edith Piafista. Hän ei ole unohdettu eikä koskaan tule olemaan.Saapuessaan Saksaan Piaf vaati, että hän laulaisi vain yhden ehdon mukaan. Hän sanoi laulavansa kaikille, sekä saksalaisille sotilaille että ranskalaisille juutalaisille, jotka olivat vankeja keskittymisleireissä. Lyhyen tarkastelun jälkeen Saksan hallitus hyväksyi tämän edellytyksen
A magnificent song about the boat with immigrants that was sent back to europe after trying to escape nazi-germany by going to Israel and was refused there. SS Exodusta kuitenkin seurasivat Kuninkaallisen laivaston alukset ja lentokone, kunnes ne lopulta pysäyttivät sen 18. marraskuuta 1947 kansainvälisellä aluevedellä 40 kilometrin päässä Palestiinan rannikosta. Brittiläisten sotilaat hyökkäsivät laivaan. Neljä ihmistä kuoli ja laiva pakotettiin Haifan satamaan, josta matkustajat siirrettiin vankilaivoilla ensin Ranskaan ja myöhemmin Lyypekkiin. Siellä juutalaispakolaiset siirrettiin pakolaisleirille Britannian hallinnoimalle alueelle Saksassa.
MUTTA SUOMEEN VUOSI ON 1918 PARI VUOTTA 1915 OLI HUONO SATO...TÄMÄ TILANNE LOI TILANTEEN POHJAVIREEN...OLIMME VIELÄ VENÄJÄN VALLAN ALLA MYÖS SIELLÄ VALLANKAAPPAUS JA SAMA NÄLKÄ MYÖS.
MUSTA MERKITSEE FAMINE=NÄLÄNHÄTÄÄ CONDITION=OLOSUHTEITA KUVA JOULUKUU VUONNA 1918Hunger Map of Europe, julkaistu New York Timesissa joulukuussa 1918
ASKOLA ON RUOTSIKSI --------A SKOLA = KOULU ON
KUN HERRA VEI PALVELIJANSA , Askolan METSIIN..NÄINHÄN KÄVI DAAVIDILLE JOUTUI AIKANAAN PAKENEMAAN OMIAAN.
ALKOI ENSIN KAPPALAISENA..
Ernst Verner Pakkala, vt. kappalainen (1904) henkilö joka on blogissa käsittelyssä vaikeana kansallisena hetkenä suomessa.
TULI 1 KIRKKOHERRAKSI
Pakkalan työpaikkakunnaksi tuli Askola vuonna 1914. Hän oli seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra.
Vuosien 1917–18 vaikea murrosaika haittasi työtä. Pakkalalla oli suhteitasuojeluskuntaan. Tämän takia suhteetvasemmistoonkärsivät. Parin kiivaan saarnan jälkeen kirkkoherra joutui pakenemaan pappilasta. Yhdeksän viikkoa hän piileskeli metsissä. Tilanteen selvittyä jälki jäi olemaan
9 viikkoa piilossa..kävin metsäretkellä missä on piileskellyt korkeaa paikka pääsee karkuun jos joku tulee vieressä jokin nimeltään pikkujoki voi vettä juoda. Myös hiidenkirnu oli lähellä niitä on näköjään eri puolilla askolaa ,
Kirkkoherrat, linkistä löydät kappalaiset sekä ylimääräiset papit sekä 1 pitäjänapulainen
Sigfridus Erici (1639-40)
E. W. Pakkala (1914-24) Pakkalan työpaikkakunnaksi tuli Askola vuonna 1914. Hän oli seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra.
A E. Paajanen (1924-36), sairaslomalla (1931-36)
Lauri Hakalehto (1936-62)
Arvo Lehtinen, nimitettiin 1962, erosi ennen kuin otti viran vastaan.
Heikki Savola (1964-66)
Tapani Saarinen (1967-73)
Juhani Soinne (1974-)
Ernst Verner Pakkala, vt. kappalainen (1904) henkilö joka on blogissa käsittelyssä vaikeana kansallisena hetkenä suomessa. https://www.askolanseurakunta.fi/ seurakuntaan voit tutustua nykyisin...
Ernst Werner Pakkala (27. toukokuuta 1878 Turku – 24. syyskuuta 1945 Helsinki) oli suomalainen pappi, ”Koko Suomen kappalainen”, kirkkoherra, kirjailija, toimittaja.[1]
Veturinkuljettaja isä hmm...
vaikuttava asema tuo turun vanha rautatie asema.
Erik Pakkalan ja Emilia Pihlmanin perheeseen syntyi Turussa poika, joka sai nimen Ernst Werner. Isä Erik oli talollisen poika Vehkalahdelta.
josta tuli hänen varsinainen koulukaupunkinsa. Rautatieläisten tapaan perhe joutui vaihtamaan usein paikkakuntaa. Isä oli harvapuheinen, joten äidin vaikutus oli suurempi. Pakkala totesi myöhemmin äidistään: ”Tokko minusta lainkaan pappia olisi tullut ilman äidin rukousta.”
Mikkelin lyseossa samalla luokalla olivat tulevat professorit Antti Filemon Puukko ja Kaarlo Taskinen. Rippikouluajastaan pastori A. L. Gulinin johdolla Pakkala totesi: ”Silloin jo nuorukaisen elämän suunta määrättiin”. Niinpä Pakkala ylioppilaaksi tultuaan aloitti teologian opinnot Helsingissä.
Pakkala avioitui Hanna Elina Silanderin kanssa ja perheeseen syntyivät lapset Liisa, Esko ja Saara.[1][2].
E. W. Pakkala vihittiin papiksi Porvoossa 30. joulukuuta 1900. Pakkala määrättiin apulaispapiksi Lammin seurakuntaan. Siellä olikin kirkkoherrana Jaakko Päivärinta, entinen Swan, joka oli hänen uskonnonopettajansa Mikkelin lyseossa. Päivärinnan esimerkki työssään ja elämässään vaikuttivat pysyvästi Pakkalaan. Toinen tärkeä tekijä Lammilla oli Soverin talo. Siellä oli sairaanhoitoalalle suuntaava Hanna Silander, talon tytär, jonka kanssa nuori pastori kihlautui.
Äidiltään Ernst oli saanut evankelisia vaikutteita mm. Siionin Kanteleen lauluista. Soverin talossa hän sai vaikutteita rukoilevaisuudesta. Lammilla Pakkala koki syvän hengellisen murroksen. Rippi tuli hänelle arvokkaaksi.
Lammilta Pakkala siirtyi apulaiseksi Porvoon kaksikieliseen tuomiokirkkoseurakuntaan. Pakkala kokosi pian suuria kuulijakuntia molemmankielisiin jumalanpalveluksiin. Vanha lehtori Berndt Nybergh lausui kirkosta lähdettäessä Pakkalalle: ”Sinä olet istunut elämän lähteellä”. Saarnoissa oli tuoreutta ja voimaa. Pakkala puhui yksinkertaisesti ja suorasti. Valtava herätys tuli Porvooseen.
Keväällä 1908 tuli Helsingin Pohjoisen seurakunnan virallisen apulaisen paikka täytettäväksi. Siihen määrättiin Pakkala. Tämä pesti kesti vuoteen 1914. Nuorten Miesten Kristillinen Yhdistys(NMKY) oli rakennuttanut juhlasalin Vuorikatu 17:ta. Siellä pidettiin usein hengellisiä tilaisuuksia. Pakkala puhui hiljaa. Myöhemmin hän oli lausahtanut ”Kun minulla on vähän sanottavaa, koetan erityisesti puhua hiljaa ja hillitysti: kuulijat tarkkaavat paremmin”.
Erityisesti Pakkala halusi käydä kuulemassa syvämielistä kirkkoherraansa Erkki Kailaa, josta tuli myöhemmin Viipurin piispa ja sittemmin arkkipiispa, sekä keskustella hänen kanssaan jumaluusopillisista ja uskon kysymyksistä. Kailan johtamissa pyhäkoulunopettajien valmistuskokouksissa Betaniassa Pakkala kävi säännöllisesti.
Toisena ystäväpiirinä olivat Helsingin heränneet. Valtiopäivien aikana rovasti Wilhelmi Malmivaara asui Helsingissä. Hän ja tarkastaja Matti Pesonen olivat kautta vuosien läheisiä Pakkalan ystäviä ja vaikuttivat Helsingin seuratoiminnassa.
Kolmas ystäväpiiri oli Kristillinen ylioppilasliitto. Se veti puoleensa Pakkalaa. Häntä kutsuttiin sinne mielellään puhumaan.
Pakkalalle oli tärkeää myös pohjoismainen yhteys. Vuonna 1912 suomalainen ylioppilasjoukko, pastori Pakkala ja paroni Paul Nicolay osallistuivat Norjan Lillehammerinylioppilaskokoukseen. Historiaan on piirtynyt Hannes Kolehmaisen kultamitali 10000 metrin juoksussa. Lillehammerin kokousmatkalla Pakkala sai seurata tätä juoksua Tukholman olympialaisissa. Myös Vadstenan ylioppilaskokoukseen vuonna 1914 Pakkala osallistui. Ensimmäinen Helsingin työkausi kesti kuusi vuotta.[2]
eräs tila on saanut nimensä juuri kirkkoherran nimen mukaan. Juuri rukoukset historiassa kirjoittavat nyt uutta tarinaa alueelta..http://tallikirkko.blogspot.com/
on Pakkalan nimellä ollut tila, myös paikalla olleet rauhantahtoiset sointula väki lähti vancouveriin koska heimosota oli liikaa...
Seuraavaksi Pakkalan työpaikkakunnaksi tuli Askola vuonna 1914. Hän oli seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra.
Askolassa Pakkala opetti uskontoa kirkonkylän kansakoulun jatkoluokilla. Hän oli etevä opettaja ja vaati oppilailta kuria. Rippikoulussa vallitsi sama ryhdikäs meno. Sielunhoitotilanteessa ei ollut painostavuutta. Pakkalan aikana Askolan kirkkoa ruvettiin kunnostamaan, mm. välikatto tehtiin puusta.
Pakkala osallistui kunnalliseen elämään kunnanvaltuutettuna. Kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana hän oli toimellinen. Kirkkoherralla oli kiivas luonto, mutta hän piti sen kurissa. Hän oli kuitenkin herkkä ja auttavainen. Vuosien 1917–18 vaikea murrosaika haittasi työtä. Pakkalalla oli suhteitasuojeluskuntaan. Tämän takia suhteetvasemmistoonkärsivät. Parin kiivaan saarnan jälkeen kirkkoherra joutui pakenemaan pappilasta. Yhdeksän viikkoa hän piileskeli metsissä. Tilanteen selvittyä jälki jäi olemaan. Pekkala saarnoissaankin mainitsi: ”Välit ovat rikki paimenen ja seurakunnan välillä. Vain suuri palveleva rakkaus voi sen korjata.” Vähitellen hänellä kypsyi päätös hakeutua muualle.[2]
tytär kirjoittaa positiivisesti miliisimies( oli kuin puolueeton) virtasesta joka on tyttärenkirjoitusten mukaan maininnut pakkalallekkin en hyväksy minkäänlaista ampumista .. hän piti järjestystä yllä ollen tasapuolinen ja isokokoinen mies jota avuksi usein haettiin ..sisällisodan mainingit löi kuitenkin lopuksi askolaankin vaikka yrittivät olla kuin saareke ...hyvä mies ymmärsin oli virtanen..(Sodan edetessä Askolan porvarit ja työväenyhdistyksen miehet neuvottelivat ja
pohtivat siitä selviytymistä rauhanomaisesti. Rauhan miehenä tunnetun isäni lausuma
kirkkoherra E.W. Pekkalalle jäi historian.Sodan edetessä Askolan porvarit ja työväenyhdistyksen miehet neuvottelivat ja
pohtivat siitä selviytymistä rauhanomaisesti. Rauhan miehenä tunnetun isäni lausuma
kirkkoherra E.W. Pekkalalle jäi historian. Isäni ilmoitti: tapahtukoon mitä tahansa,
murhaamista ja ryöstämistä mina en hyväksy..(lainaus tyttären kirjoitus)
Pakkalan toinen jakso Helsingissä alkoi vuonna 1923. Hänestä tuli Pohjoisen suomalaisen seurakunnan (myöhemmin Keski-Helsingin) kappalainen. Edelliselle Helsingin työajalle 1908–1914 oli ominaista Pakkalan läheinen liittyminen Suomen kristilliseen ylioppilasliittoon (SKY), jonka puheenjohtajana hän oli 1913–1914. Pakkalan asema hengellisenä eturivin miehenä yhä laajemmissa piireissä oli kristillisen ylioppilasliiton ansiota. SKY:n ja sen ystävien piirissä alkoivat papiston hengelliset veljeskokoukset.
Pakkalan toiselle Helsingin kaudelle antoi leimaa vuonna 1924 julkaisuksi kypsyneen ”Kirkko ja Kansa” –lehden toimittaminen ja Tampereensynodaalikokouksellesynodaaliväitöskirjan tekeminen vuonna 1927. Kirkkopäiviin ja samantapaisiin uusiin aloitteisiin Pakkala mielellään osallistui. Vuonna 1943 hän toipui vakavasta sairaudesta. Tämän jälkeen alkoi hänen voimakkain vaikutuskautensa usein myös radioitujen ja kautta maan kuunneltujen saarnojensa kautta.
Yleisradion ensi vuosina jumalanpalveluksia lähetettiin ainoastaan Helsingin Johanneksen kirkosta. Pian otettiin mukaan myös Vanhan kirkon jumalanpalvelukset. Pakkalan julistuksen totuudellisuuspitoisuus satutti sydämiä kaikissa piireissä. E. W. Pakkalasta tuli 1930-luvun eniten kuunneltu suomalainen radiosaarnaaja. Siihen häntä olivat kypsyttäneet vuosien 1933–1934 ahdistukset.
Pakkala nautti suurta luottamusta sielunhoitajana. Neuvojen pyytäjiä kävi paljon hänen puheillaan. Monet nuoret kristillisen ylioppilasliikkeen piiristä kysyivät neuvoa hengellisissä ja ajallisissa asioissa uskoutuen hänelle, monet maaseudun papit kävivät yksityisissä keskusteluissa. Vaikeita aviollisia asioita selviteltiin. Myös sielunhoidollista kirjeenvaihtoa hän kävi. Pakkalan sielunhoitotyö syveni Helsingin keskusvankilan apulaissaarnaajan toimensa ansiosta vuosina 1923–1944. Siellä hän oppi kuuntelemaan toisia.
Pyhäkoulutyötä Pakkala myös uskollisesti harrasti. Hän antoi panoksensa sekä sen johtajana että kenttätyöntekijänä. Pyhäkouluyhdistyksen johtokuntaan hän kuului vuosina 1915–1945. Varapuheenjohtajuutta hän hoiti vuosina 1925–1932 ja 1937–1941. Loppuajan hän oli puheenjohtajana. Seurakunnassaan Pakkalalle oli uskottu pyhäkoulupapin työ. Hänen viikkokouksissaan ja keskustelutilaisuuksissaan opettajille annettiin hyvät eväät seuraavaa sunnuntaita varten. Myös Luther-opistolle hän omisti paljon aikaansa. Pakkala oli papiston valitsemana edusmiehenä kirkolliskokouksissa vuosina 1923, 1928, 1933, 1935 ja 1938.
Pakkala mielellään aloitti saarnansa epätavallisesti käyttäen hyväksi havaintoa: ”Kolme ensimmäistä minuuttia ratkaisevat, rupeaako kuulija kuuntelemaan.” Saattoipa hän huomauttaa nukkujalle: ”Tullaan tänne kirkkoon nukkumaankin”. Joku kuulija otti sanan itselleen. Pakkalan vaikutus ja arvovalta perustui siihen, mitä hän oli ihmisenä, persoonallisuutena. Tutustuminen herännäisyyteen liitti hänet koko elämän ajaksi heränneitten ystäväpiiriin. Yhteys eri hengellisiin liikkeisiin säilyi Pakkalalla loppuun saakka.[2]
Rovasti E.W. Pakkala oli radiosaarnojensa takia ”koko Suomen kappalaiseksi” kutsuttu peloton julistaja.[3].
MITÄ VOISIMME OPPIA SUOMEN TILANTEESTA ? ERIARVOISUUS VOI VIEDÄ TILANTEISIIN JOSSA KANSA REAKOI ITSE JEESUS SANOO: KANSA NOUSEE KANSAA VASTAAN LOPUN AIKOINA,TÄMÄ RAUHAN AIKA EI OLE ITSESTÄÄN SELVYYS...
13:4 "Sano meille: milloin tämä tapahtuu, ja mikä on merkki siitä, että kaikki tämä alkaa lopullisesti toteutua?" 13:5 Niin Jeesus rupesi puhumaan heille: "Katsokaa, ettei kukaan teitä eksytä.>> Jakeen lisätiedot 13:6 Monta tulee minun nimessäni sanoen: 'Minä se olen', ja he eksyttävät monta. 13:7 Ja kun te kuulette sotien melskettä ja sanomia sodista, älkää peljästykö. Näin täytyy tapahtua, mutta se ei ole vielä loppu. 13:8 Sillä kansa nousee kansaa vastaan ja valtakunta valtakuntaa vastaan, tulee maanjäristyksiä monin paikoin, tulee nälänhätää. Tämä on synnytystuskien alkua. 13:9 Mutta pitäkää te vaari itsestänne. Teidät vedetään oikeuksiin, ja teitä piestään synagoogissa, ja teidät asetetaan maaherrain ja kuningasten eteen, minun tähteni, todistukseksi heille. TAI TAPIO RAUTAVAARA
exodus-tapio rautavaara
( Tapio on palvellut eräässä urheiluvälineitä valmistavassa firmassa hyvin lähellä askolan rajaa porvoon puolella taitaa olla kerkkoo nimeltään siellä oli mm lauri lehtinen myös ja muita kuuluisuuksia) TAPION EXODUS LOPUSSA..
onko minun aloitettava youtube ? ei muuten pääse, olen miesten illoissa on ollut kyllä..
ISÄ
