TÄMÄ ON LUONNON OMA SKULL AND BONES 322 PÄIVÄKSI.
KUN JUMALAN SALLIMUS LENNÄTTI TÄMMÖISEN ENGLANNIN KUNINKAAN HUONEISIIN SAI SE AIKAAN PANIIKIN..OLIHAN MUSTAN RUTON RIEHUESSA KESKIAJALLA PAAVIKIN PITÄNYT SITÄ HUONONA ENTEENÄ..
TÄMÄ PÄÄKALLO KIITÄJÄ ON SUOMEN SUURIN KOSKAAN TAVATTU PERHONEN 13 CM SIIPIEN KÄRKIVÄLI..
https://fi.wikipedia.org/wiki/P%C3%A4%C3%A4kallokiit%C3%A4j%C3%A4
KAVERINI SANOI NÄHNEENSÄ KIVINOKASSA HELSINGISSÄ 90 LUKU JA MYÖHEMMIN NUMMELASSA.TÄMÄ LÖYLYKAUHASSA ON PYHÄJÄRVELTÄ (2015).
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2015090620305254_uu.shtml
BAD RAP...BAD REP: Throughout Europe, the Death's Head was thought to be an omen of death. In France, dust from its wings was thought to cause blindness if it entered the eye. The moth brought fear and panic in Brittany when large numbers appeared at the time of a widespread pestilence. The moth's unusual features are markedly enhanced by the sounds it makes: these have been described as a 'dismal, melancholy cry' and like the 'plaintive squeaking of a mouse'. In Poland, where it is known as the 'wandering death-bird', its cry was heard as a voice of anguish, the moaning of a grief-stricken child. in South Africa at least, uninformed people have claimed that the moth has a poisonous, often fatal, sting (possibly referring mainly to the proboscis, but sometimes to the horn on the posterior of the larva. There are numerous superstitions to the effect that the moth brings bad luck to the house into which it flies, and that death or grave misfortune may be expected to follow. The skull moth was even rumoured to be a tormentor of the notoriously unstable King George III who was thrown into one of his infamous bouts of ‘madness’ when two large moths were discovered in his bedroom in his residence in Kew, London in 1801—many believing that the moths had been placed there by people trying to further damage the mental health of the King and destabilise his reign.
VÄHÄEN RAP ... VÄHÄN REP: Koko Euroopan kuoleman päätä pidettiin kuoleman omena. Ranskassa sen siipien pölyn uskottiin aiheuttavan sokeutta, jos se tuli silmään. Koikko toi pelkoa ja paniikkia Brittaniin, kun suuri määrä ilmestyi laajalle levinneen ruton aikaan. Koiran epätavallisia piirteitä herättivät voimakkaasti äänet, joita se tekee: näitä on kuvattu "pahoillani, melankoliaa itkeviksi" ja kuten "hiiren leimaava hiipuminen". Puolassa, jossa sitä kutsutaan "vaeltavan kuolintilinnun", sen huuto kuului ääneen, ahdistuksen ääni, surun aiheuttaman lapsen sympiminen. Etelä-Afrikassa ainakin tuntemattomat ihmiset ovat väittäneet, että koi on myrkyllinen, usein kuolemaan johtava (mahdollisesti viitattaessa pääasiassa kärkipisteeseen, mutta joskus sarveen taudin takapuolelle). koi tuo huonon onnen taloon, johon se lentää, ja että kuoleman tai vakavan onnettomuuden voidaan olettaa noudattavan. Kallomaavan oli jopa huhuttu olevan pahamaineisesti epävakaa kuningas George III: n pahoinpitelijä, joka heitettiin yhteen hänen surullisesta ottelustaan "hulluutta", kun kaksi suurta koetta löydettiin hänen makuuhuoneessaan asunnossaan Kewissä, Lontoossa vuonna 1801 - monet uskoivat, että koet oli sijoitettu siellä ihmisiin, jotka yrittävät vahingoittaa entisestään kuninkaan mielenterveyttä ja horjuttamaan hänen hallintansa.
Luunkeltaisella pääkallolla kuvioitu ja ääntelemään kykenevä hunajarosvo on Euroopan suurimpia ja tunnetuimpia perhosia.
Pääkallokiitäjällä (Acherontia atropos) ja euroviisuvoittaja Lordilla on yhteistä se, että kumpaakin on - ilmeisesti yhtä perusteetta - epäilty yhteyksistä pimeisiin voimiin.
Kun Ranskassa raivosi rutto 1730-luvulla, pääkallokiitäjää esiintyi poikkeuksellisen paljon. Hätkähdyttävän selkäkuvionsa vuoksi se herätti hämmennystä ja pelkoa kansan keskuudessa; perhonen tulkittiin paholaisen lähettilääksi, jonka näkeminen tiesi pikaista kuolemaa. Mustan surman ahdistama kirkko hermostui synkästä hyönteisestä niin, että julisti sen pannaan.
Pääkallokiitäjän tieteellinen nimi viittaa myyttiseen kohtalon jumalattareen, jonka tehtävänä on katkaista ihmisen elämänlanka.
Monissa kielissä perhosella on samankaltainen nimi kuin suomessa (esimerkiksi englannissa Death´s head hawkmoth ja ruotsissa dödskallesvärmare), vaikka sitä on kutsuttu myös jasmiinikiitäjäksi, perunakiitäjäksi ja mehiläiskiitäjäksi.
MITEN KÄY KUN TALVI LYÖ PÄÄKALLOKIITÄJÄN KOTELOITA ? RANKKA TALVI...SUOMESSA JA EUROOPASSA SELVIÄÄKÖ SE ?
. Toukan kehitys kestää 20°C:n lämpötilassa 45–60 vuorokautta, ja lopulta toukka vaeltaa muutaman päivän ajan etsien koteloitumispaikkaa. Toukka kaivautuu koteloitumista varten maaperään 15–40 cm syvyyteen. Kotelo talvehtii, muttei yleensä kestä Euroopan talvia. Riittävän kuivassa paikassa se on kuitenkin kestänyt −4°C:n lämpötilaa puolen vuoden ajan.[6][4]
Lajin vakituiset asuinsijat ovat Etelä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, josta se suotuisien ilmavirtausten siivittämänä saattaa kulkeutua pohjolan perukoille saakka. Suurin vaellus Suomeen todettiin vuonna 1956, jolloin ilmoitettiin 48 perhosta.
Viime vuosikymmeninä pääkallokiitäjä on käynyt yhä harvinaisemmaksi Euroopassa. Syynä lienevät kemialliset kasvimyrkyt, joita alettiin käyttää 1960-luvulla suojaamaan perunaviljelyksiä koloradonkuoriaiselta.
Sen jälkeen pääkallokiitäjän vaellukset ovat romahtaneet, sillä sen toukka tarvitsee kehittyäkseen tuoreita perunanlehtiä.
Hyönteinen haistaa hunajan tuoksun pitkän matkan päähän ja hakeutuu mehiläispesälle. Hunajavarkaissa se käyttää perhosmaailmassa ainutlaatuista kykyään mekastaa äänellä, jota on verrattu päästäisen piipitykseen tai heinäsirkan siritykseen.
Äänen kuultuaan mehiläiset rauhoittuvat eivätkä välitä yöllisestä tunkeilijasta.
Pääkallokiitäjä mönkii sisälle pesään, työntää terävän imutorvensa kennostoon ja nauttii jopa teelusikallisen hunajaa
kerrallaan. Pääkallokiitäjälle on Suomessa vaikea määrittää varsinaista elinympäristöä tai lentoaikaa. Sitä on havaittu melkein missä vain ulkosaaristosta Lapin tuntureihin ja metsistä kaupunkien keskustoihin.
kerrallaan. Pääkallokiitäjälle on Suomessa vaikea määrittää varsinaista elinympäristöä tai lentoaikaa. Sitä on havaittu melkein missä vain ulkosaaristosta Lapin tuntureihin ja metsistä kaupunkien keskustoihin.
Suomen pääkallokiitäjät on pyydystetty kesäkuusta lokakuulle, joskin havainnot ovat keskittyneet loppukesään.
Useimmat on löydetty mehiläispesien lähettyviltä tai paikoilta, jotka ovat olleet yöllä valaistuja.
Pääkallokiitäjän vihertävänkeltaista toukkaa on Suomessa tavattu vain perunapelloilta.
Toukka kasvaa jopa viidentoista senttimetrin mittaiseksi, ja sen kirjavassa ruumiissa on sinisenmustia täpliä ja violettiin häivähtäviä vinojuovia.
Peräpäässä on kiitäjän toukille tyypillinen käyrä sarvi.
Toukka syö öisin, piilottelee päivisin ja koteloituu täyskasvuisena maan sisään 15-20 senttimetrin syvyyteen.
Häirittynä se hieroo leukojaan vastakkain, jolloin syntyy narskuttava ääni. Punaruskea kotelokin saattaa sirittää, erityisesti ennen kuin aikuinen perhonen kuoriutuu.
Saarinen, Tari Haahtela ja Mika
Pajari: Suomen kiitäjät ja kehrääjät.
Jubilee, Revelation 12 Rapture, & Start of 7 Year Tribulation
SAME MAN IN JERUSALEM 1 MINUTE SAMA MIES 1 MINUUTTI
Meet Up Announcement: Spring Equinox March 20, 2018 Jerusalem Enoch Calendar MAALISKUU 20 EENOKIN KALENTERI
Les liens ci-dessus sont pour l'internet, je ne suis pas responsable de leur contenu!
yllä olevat linkit ovat etsitty internetistä ,en ole vastuussa niiden sisällöstä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti